Luontoutuminen

Luontoutumista ei löydy sanakirjasta - ainakaan vielä. Missionani onkin tehdä luontoutumista tunnetuksi ja osaksi mahdollisimman monen arkipäiväistä elämää. Ehkä luontouttaja onkin tulevaisuuden ammatti, jonka työstä hyötyy yhä useampi ihminen. Mitä enemmän luontouttajia ja luontoutumista, sitä vähemmän yksinäisyyttä, luontoyhteyden katkeamista ja näistä seuraavia pahoinvointia ja ongelmia.

Toiminnallani haluan auttaa ja kannustaa ihmisiä luontoutumaan, eli tulemaan tietoiseksi luonnon ja luontoelementtien terveys- ja hyvinvointivaikutuksista ja sitä kautta hakeutumaan luontoon entistä useammin. Luontoutumisen vaikutuksesta luontoyhteys vahvistuu ja positiivisen kierteen lopputuloksena luontoutuminen vaikuttaa positiivisesti hyvinvointiin ja terveyteen.

Mitä luontoutuminen on?

  1. Luonnon tai luontoelementtien pariin hakeutumista
  2. Pieniä askelia kohti vahvempaa luontoyhteyttä
  3. Luonnon hyvinvointivaikutusten tiedostamista ja hyödyntämistä
  4. Yksittäisiä luontohetkiä, pidempi luontoutumismatka tai elämäntapaan johtava polku
  5. Jokainen askel on tärkeä, jokainen luontoaltistus merkittävä
  6. Aina yksilöllistä, ei ole yhtä tapaa luontoutua
  7. Luonnosta lumoutumista, läsnäoloa, aistimista, pysähtymistä, rauhoittumista, elpymistä, omia oivalluksia, voimavarojen vahvistamista

Oma luontoutumispolkuni

Olen hyvä esimerkki siitä, että luontoyhteyden löytyminen, luontoon rakastuminen ja luonnon elvyttävän voiman kokeminen eivät ole itsestään selviä asioita. Ne eivät välttämättä tule osaksi elämää perheen esimerkin tai lapsuuden ja nuoruuden harrastusten kautta. Päinvastoin, luontoutuminen voi tapahtua vasta aikuisiällä. Ihan omasta tahdosta ja kokemuksesta. Silloin se vasta voimakkaana tapahtuukin.

Olen viettänyt lapsuuteni luonnonläheisessä pikkukylässä. Silloin en kuitenkaan ollut erityisen kiinnostunut luonnosta tai siellä oleskelusta. Äidillekin aina vähän naureskelin, kun hän tykkäsi käydä luontokävelyillä ja metsässä. Ei minulla ollut halua tai tarvetta lähteä mukaan. Nyt aikuisena ymmärrän täsmälleen, miksi äiti teki niin - ja tekee edelleen. 

Minulla käännekohta luontoutumisessa oli maalle muutto. Yksinkertaisesti: mitä enemmän luonnossa olin ja luontoa ympärilläni aistin, sitä enemmän tunsin vahvaa luontoyhteyttä. Huomasin välittömästi luonnossa oleilun jälkeiset hyvät vaikutukset mielialaan, kehoon, virkeyteen, luovuuteen ja energiatasoon. Aloin hakeutua luontoon yhä useammin. Ajan myötä huomasin, että katsoin luontoa eri tavalla. Näin joka puolella, jokaisessa luontokappaleessa niin paljon kauneutta ja ihmeellisyyttä. Olin löytänyt jotain, mikä oli ollut minussa varmaan aina, mutta joka kuoriutui esiin vasta aikuisena. Löysin luontoyhteyden. Luontouduin.

Samoihin aikoihin aloin törmätä yhä useammassa yhteydessä Green Care -toiminnan käsitteeseen ja luonnon tieteellisesti tutkittuihin terveys- ja hyvinvointivaikutuksiin. Selvitin lisää, tutkin, opiskelin ja opettelin. Ymmärsin, että omalla kohdalla oli tapahtunut tutkimusten vahvistama prosessi siitä, miten luonto vaikuttaa ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Tiesin, että tässä on ammatillinen tulevaisuuteni ja että tämä yhdistää juuri oikealla tavalla kaiken sen, mitä osasin, mitä itse olin kokenut ja mistä halusin oppia lisää. Silloin minussa syttyi Luontouttajan kipinä, joka nyt on löytänyt liekkiinsä tulen ja on valmiina roihuamaan.

Koskaan ei ole liian myöhäistä luontoutua.

Kaikilla on mahdollisuus luontoutua.

Kaikilla on oikeus luontoutua.